perjantai 19. toukokuuta 2017

Tietoa vai uudistumista?



Jos ja kun koulutuksen tavoite on muutos, sen pitäisi näkyä myös siinä miten koulutuksen sisältöjä valitaan ja koulutusta toteutuetaan. Tätä yhtälä pohdin Sitran blogissani eli

Koulutus kaipaa kasvojenpesua

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Ihmisten johtaminen ja HR


Tähän blogiin kokosimme Virpi Einola-Pekkisen kanssa yhdessä ajatuksia siitä miten organisaatioiden HR:n tulisi muuttua, että oikeasti voitaisiin puhua ihmisten johtamisen osaamisesta, ja että HR lunastaisi paikkansa työelämän uudistumisen edesauttajana: 
https://muutoksentekijat.com/

Fiksu työ syntyy monen asian summana

Mistä on fiksu työ valtionhallinnossa tehty ja miten sen tulisi muuttua? Tästä tein kollegoiden kanssa puolivuotistilinpäätöstä TYÖ2.0 -yhteisbolgilla, johon pääsee täältä:
http://uusikaiku.valtiokonttori.fi/tyo-2-0-antaa-luvan-toimia-fiksummin/

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Hyvää hallintoa syntyy vain hallintoa kehittämällä



Terveisiä appelsiinipuiden ja minareettien kaupungista

Kuluneen talven aikana olen käynyt useamman kerran työtehtävissä Kyproksen pääkaupungissa Nikosiassa. Reissut ovat olleet mieleenpainuvia ja ajatuksia herättäviä niin kulttuurisesti kuin ammatillisesti. Tässä muistiinpanoja siitä, miltä maailma näyttää Välimeren itäkolkasta katsottuna:

blogi.valtiokonttori.fi/virkamiehena-appelsiinien-kaupungissa/


keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

HR on rikki



Nyt tuntui tarpeelliselta kirjoittaa siitä, että se miten perinteisesti ymmärrämme hyvän HR-funktion organisaatiossa, kaipaisi päivitystä. Myös runo voi olla henkilöstöjohtamisen työkalu! Tästä ja muusta enemmän täällä:


http://blogi.valtiokonttori.fi/hr-johtamisen-kiltti-tytto/


maanantai 25. tammikuuta 2016

Saako nykyään sairastaa rauhassa?

Merkintöjä flunssa-aallon keskeltä: Saako nykyään sairastaa rauhassa?



Flunssat ja influenssat jylläävät taas täysillä talvisessa Suomessa. Nyt on hyvä aika miettiä mitä flunssainen tarvitsee: lepoa, empatiaa, lämmintä juomaa ja vetäytymistä parantavan unen ja tekemättömyyden maailmaan. Kuten tuttavani Jarmo niin laittamattomasti asian ilmaisi: … lämmintä mehua, kiireettömyyttä, tunnustelua voinnista, heikkouden hyväksymistä, hitautta, kirja ja vielä radio…  Pakko kysyä onko tähän enää osaamista ja lupaa? 

Ihana ICT ja some pitävät meidät kiinni tiiviissä vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa herkeämättä ja tilanteessa kuin tilanteessa. Ei enää puhettakaan siitä vanhojen romaanien tai lapsuuden sairastamisesta, jolloin unen ja valveen rajamailla kerätään voimia, sairasta käydään ilahduttamassa kukilla tai pienellä juttutuokiolla.  Jokunen raportoi, että on sairastaessaan katsonut pitkään listalla olleita sarjoja tai dokumentteja pari päivää putkeen. Siinä on edes jotain omaehtoisuutta – ajan antamista itselle, sille mitä keho ja mieli kaipaavat.

Nyt levinneempi tapa tuntuu olevan yritys elää kuin flunssa häviäisi, kun yrittää sitkeästi olla siitä välittämättä ja antaa sen muuttaa sovittua päiväjärjestystä mahdollisimman vähän. Monelle lähes ylitsepääsemätön haaste on sulkeutua edes hetkeksi pois sähköpostikeskusteluista, twitter-virrasta tai Facebookin vahtaamisesta. Tekemättömyyden hetki ja ajan ottaminen omien ajatusten kuuntelulle on joko luksusta, jota emme enää muista tai niin outoa, ettei tiedä miten sellaisessa hetkessä käyttäytyisimme. Some toki parhaimmillaan myös viihdyttää flunssapotilasta, toimii nykyajan sängynvieruslukutuokiona. Pahempi versio on sähköpostiriippuvuus. Kun täytyy kuitenkin seurata mitä siellä tapahtuu, kuka kysyy, kysyykö kukaan ja miten asiat etenevät..?

Kaikki ei ole kuitenkaan omissa käsissä. Kun siunattu ICT antaa nykyään mahdollisuuden työskennellä mistä ja milloin vain, koputtelijoita ovella on jonoksi asti eikä tosiaan kukkien, pienen juttutuokion tai paranemistoivotusten kanssa. Kuinka monta kertaa viime päivinä olenkaan kuullut kysymyksen ”Siis ootsä  NIIN kipee, ettet pystys osallistumaan edes etänä?” Kun sattuu olemaan työssä, jossa kokoustetaan paljon, etäkokouslinkkejä tupsahtelee kalenteriin ja sähköpostiin tasaista tahtia: bling, bling, bling…  Kaikenlaisia juoksevien asioiden kokouksia, toiset oikeasti kiireellisempiä tai ainutlaatuisempia kuin toiset, mutta enimmäkseen siitä syystä, että näin oli suunniteltu, niin luki kalenterissa… Aika kova luu täytyy sairaana olla, että voi todeta, että nyt sairastan, palataan asiaan tervehdyttyäni. Ja jos näin ei toimi, ei saa sairaana koottua voimiaan älähtääkseen päätyy flunssaisena olemaan täyspäiväisesti etänä töissä, tekemään juuri niitä samoja asioita, joita muutenkin tekisi. Mihin siis jäi se mitä sairas tarvitsee – rauhaa, hiljaisuutta, höyryhengitystä ja mahdollisuutta keskittyä voimien palauttamiseen? Sitä voi sitten tehdä… omalla, kalenteroimattomalla ajalla?

ICT ja mahdollisuus työskennellä etänä on upea asia. Sairaana pystyy hoitamaan polttavimmat asiat eteenpäin. Ei tarvitse sängyn pohjalla murehtia, että joku merkittävä asia ei flunssan yllättäessä etene ja sairastavalla itselläänkin on silloin yksi murhe vähemmän. Valitettavasti ICT-mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole tehneet meistä robotteja, joilla on vastaanotto aina. Nyt olisi hyvä palauttaa mieliin, että flunssa ei ole etätyön muoto vaan ohimenevä sairaus, joka jokusen päivän lepo ja rauha tavallisesti hoitavat. Tämän ajan ottaminen ja antaminen on keskeistä, sillä henkinen ja fyysinen latautuminen vaatii aikaa ja tilaa. Ilman sitä ei synny uutta ja olemassa oleva ei syvene. Itse olen jo varsin tottunut siihen, että osa kokouksen osallistujista on paikalla livenä, osa etänä, mutta kaikkien toivoisin olevan paikalla 'arkisenhyvissä' ruumiin ja sielun voimissa. Se on minimiedellytys hyvälle työlle.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Digitaaliset mahdollisuudet lisääntyvät, mutta muuttuuko toiminta?

Tänään julkaistiin oheinen kirjoitukseni Valtiokonttorin koko valtiolle osoittamassa Henkilöstöhallinnon uutiskirjeessä. Nyt olisi viimeistään oikea aika tarttua käsityksiin työstä ja virkatyöstä ja muuttaa virkatyön tekemisen tapoja nykymaailmaa vastaavaksi. Ensimmäinen askel varmasti olisi opetella irrottamaan läppäri telakasta ja ryhtyä oikeasti tekemään omaa työtä joustavlla tavalla. Tämä ihan oikeasti on monille se vielä ottamaton ensimmäinen askel:-) Onneksi monessa paikkaa ollaan kuitenkin jo pidemmällä. Tästä lisää ohessa!
TYÖ2.0 - Kohti moderneja työnteon tapoja